En ole koskaan oikein seurannut muotia. Olen pukenut päälleeni juurikin sitä, mikä sillä hetkellä tuntuu parhaimmalta. Viime aikoina olen huomannut juuttuvani TVn ääreen aina, kun tulee jotain muotiin liittyvää. Muodin huipulle, Huippumalli haussa ja puhumattkaan näistä lukuisista nuorennusitsensäetsimishyväksymis ohjelmista. Lisäksi olen selaillut Glorian ja viimeaikoina myös Trendin sivuja ihaillen muotikuvia ja ostosvinkkejä. Kaikista saa miljoonia vinkkejä siihen, mitä sitä oikein joka päivä pitäisikään päällensä.
Tai niinhän sitä luulisi...
Joka ikinen kerta, kun menen vaatekauppaan, lähden sieltä tyhjin käsin pois. Kauppaan astuessani minulla on selkeä mielikuva siitä, mitä haluan ja mitä etsin. Joskus käy niin, että kyseistä vaatekappaletta vain ei ole kyseisessä kaupassa ja sen hyväksynkin. Eihän joka paikassa voi olla kaikkea mahdollista. Mutta miten käykään sitten, kun löydän etsimäni?
Se ilon tunne, kun oikeasti löytää haluamansa, katoaa viimeistään sovituskopissa. Hyvin usein käy niin, että vaate ei vain yksinkertaisesti istu. Joku koko on aivan liian pieni ja ylimääräiset jenkkakahvat tursuavat vääristä paikoista. Seuraava koko onkin sitten aivan liian suuri ja vaatekappale näyttää lähinnä teltalta tai tarvitsisi olkaimet pysyäkseen päällä. Malli ei vain yksinkertaisesti ole tehty minulle.
Toinen vaihtoehto, mihin huomaan törmääväni vielä useammin, on ikäsovinnaisuus. Vaate saattaa istua kuin hansikas ja näyttääkin ihan hyvältä, mutta kun tarkemmin asiaa mietin se ei vain tunnu sopivan "minun ikäiselleni" naiselle. Lyhyt hame ja toppi saa minut näyttämään lähinnä epätoivoiselta, joka haikailee teinivuosien perään. Jakkupuvussa tunnen itseni vanhapiikatädiksi, joka pukeutuu vain sellaisiin vaatteisiin, missä ei vahingossakaan tule huomatuksi.
En koskaan ymmärrä sitä, miksi joku vaate näyttää toisen päällä aivan mahtavan upealta, mutta omassa kropassani aivan joltain muulta. Okei, myönnetään, olen pyöreämpi ja muodokkaampi kuin ne muotilehtien missit ja mallit. Mutta entäs sitten ne tukevammat Ladyt, joita televisiossa puetaan? Nehän näyttävät julmetun kauniilta ja seksikkäiltä pienen opastuksen jälkeen! Miksi samat konstit eivät toimi minulla?
Muutama viikko sitten sain taas hyvän opetuksen. Lähdimme käymään keskustassa ja päätin kerrankin laittautua. Tuhersin meikit naamaan, kaivoin polvipituisen hameen ja hieman avonaisemman paidan kaapista ja jaksoin jopa väkertää sukkanauhat stay uppeineen päälle. Kruunasin asusteeni suhteellisen korkeilla korkkareilla ja peiliin katsoessani olin jopa tyytyväinen siihen, mitä siellä näin! Kaupungille päästyämme kävelimme terassin ohi, jossa istui porukka n. 20-vuotiaita naisia ja miehiä. Huomasin, että he vilkuilivat meitä ja kävelin ylpeästi pää pystyssä ohi. Kunnes kuulin sen valtaisan narunremakan, mikä porukassa repesi... Väkisinkin mieleeni nousi ajatus : näytänkö taas naurettavalta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti