tiistai 17. elokuuta 2010

Mistä se iski?

Joulukuussa se tuli täyteen. Maaginen 30 vuotta. Mistä se oikein tuli? Miten se pääsikin niin yllättämään? En edes järjestänyt juhlia, ei huvittanut. Sehän on vain numero, mitä sitä juhlimaan.

Aikaisemmin olen aina naureskellut ihmisille, jotka valittelevat vanhenemistaan. Sehän on maailman luonnollisin asia. Jokainen ihminen vanhenee ja vanhetessa viisastuu. Varttuneemmat ihmiset ovat nähneet enemmän ja osaavat arvostaa elämää paremmin. Vanheneminen on vain hyvä asia! Ja en malttanut odottaa, että saisin lisää ikää ja kokemuksia.

Sitten se iski; kolmekympin kriisi. Eräänä kauniina päivänä huomasin ajattelevani, että olen jo oikeasti näin vanha. Urheilijat ovat järjestään minua nuorempia. Työpaikalle tulleet uudet työntekijät olivat nuorempia kuin minä. Lehdissä esitellyt julkkikset ovat nuorempia kuin minä. Ja oikeasti siitä kouluajasta on jo toistakymmentä vuotta!!!

Olenko sitten viisaampi ja osaanko arvostaa elämää paremmin kuin 10 vuotta sitten? En todellakaan. Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän nousee avoimia kysymyksiä joihin ei tunnu olevan vastauksia. Kysymysten muotokin on muuttunut hankalampaan suuntaan. Ennen suurin ongelma koski lähinnä ulkoista olemusta, kun taas tällä hetkellä pienin kysymys mielessäni koskee elämän perimmäistä tarkoitusta. Ehkä olen oppinut arvostamaan tiettyjä asioita elämässä, mutta olen totta vieköön oppinut myös vaatimaan enemmän.

Kriisi on tuonut mukanaan täysin uudenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia. Sellaisia mielikuvia, joita en koskaan kuvitellut saavani. Sellaisia haaveita, joille ennen tuhahdin huvittuneena tai välinpitämättömänä. Ne asiat, joita pidin tylsinä ja tavallisina ja joita halusin karttaa viimeiseen asti, tuntuvat nyt täysin luonnollisilta ja tavoittelemisen arvoisilta. Jopa sellaisilta, että ne olisi pakko saada!

Miten tästä selvitään? Miten tämän pääkopan saisi järjestykseen? Miten saisin elämäni järjestykseen? Pitääkö ne saada järjestykseen? Voiko elää kaaoksessa? Onko hyväksyttävää elää tuuliajolla? Pitääkö tehdä niin, kuin on hyväksyttävää vai niin kuin tuntuu parhaammalta? Mikä tuntuu parhaammalta? MITÄ MINÄ HALUAN???

1 kommentti:

  1. Täysin samoja asioita pohdiskelen itsekkin.. Tsemppiä ajatus työhön.

    VastaaPoista